![[Paavalikko]](kuvakkeet/xikoni_hamp.png.pagespeed.ic.06_IUa00P5.png "Paavalikko")
Haluttu asiakirja avautuu pdf-tiedostona klikkaamalla sen kuvaa tai sitä vastaavaa tekstinkohtaa.
![[Etusivu]](kuvakkeet/xikoni_koti.png.pagespeed.ic.M9wReWd364.png "Etusivu")
1910-lukuAsiakirjat
25 vuoden vuokra-ajan jälkeen Rajaportin saunan tontti lohkottiin omakseen, ja Hermanni Lahtinen osti sen Kaarilan kartanon isännältä Otto Thunebergiltä. Samalla kertaa myytiin ja lohkottiin myös tontit Rajaportin saunan yläpuolella asuneelle ja siihen talon rakentaneelle Oskar Helmiselle sekä Lahtisten toiselle lapselle Aarnelle, joka toimi opettajana vastavalmistuneessa Pispan koulussa.
Kaupat Lahtisen ja Thunebergin välillä tehtiin 6.12.1919. Hämeenlinnan kansallisarkistosta peräisin olevasta kauppakirjasta on myös kirjoitettu selkeyden vuoksi konekirjoitusversio.
Lohkominen 23.12.1919 ja lainhuuto tapahtui seuraavan vuoden syyskäräjillä 1.9.1920. Lohkomisesta on toimituskartta, -kirja sekä toimituspöytäkirja. Lainhuudon alussa on valtuutus asianajolle, kaikilta kolmelta samaan aikaan lohkottavalta. Asiakirjasta mm. ilmenee, että "Senaatin ylimääräinen kopisti" Otto Albert Thuneberg on vaimonsa Fannyn kanssa myynyt ko. tontit. Lainhuudot kuulutettiin julkisesti kirkossa.
Hermanni Lahtinen oli vuosikymmenen alkupuoliskolla Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsenenä, ja kuului mm. toimikuntaan, jonka tehtäväksi tuli uuden kansakoulun suunnittelu ja rakentaminen Ylä-Pispalaan.
Pirkkalan kunnanvaltuuston vuosikertomuksissa 1911 ja 1912 luetellaan valtuuston jäsenet, mukana kauppias M.H. Lahtinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi vuosikaudet Kaarilan kartanon isäntä Otto Thuneberg.
Valtuuston jäsenten luettelun lisäksi tämä osio vuonna 1911 sisältää mielenkiintoista tekstiä suhteellisen uudesta hallintomallista, kunnanvaltuustosta. Asiakirjan loppuun on liitetty esimerkki poissaoloilmoituksesta vuodelta 1907.
Nähtävillä on myös Pirkkalan kunnanvaltuuston Pispan koulun rakentamiseen liittyviä asiakirjoja. Hermanni Lahtinen oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti uuden Pispalan koulun rakentamisen. Asiakirjoissa päivitellään mm. Pispalan maantien lapsille vaarallista liikennettä.
Pispalan alue määrättiin omaksi elintarvepiirikseen (valtuuston kokouspöytäkirjaotteita asiasta) Pirkkalassa, ja Lahtinen valitaan Pispalan alueen elintarvetarkastajaksi (ei näy näissä papereissa).
Asiakirjojen joukkoon on valittu myös jännittävä asiakirja kansalaissodan ajalta, eli Pirkkalan kunnanvaltuuston ainoa kokous sodan aikana ja mitä kokouksessa tapahtui. Pirkkalassa ja Pispalassa elettiin totisia hetkiä tuolloin. Kaikki Pirkkalan kunnanvaltuuston asiakirjat ovat peräisin Nokian kaupunginarkistosta ja useimmat niistä on myös selkeyden vuoksi kirjoitettu koneella.
Sähköt eivät saapuneet Pispalaan Tampereelta, vaan Nokialta, ja viimeisenä asiakirjana 1910-luvulta on Nokia Ab:n päätös sähkön vedosta Pispalaan
- Hämeen lääninkanslian kuvernöörin päätös 9/3/1914 siitä, että Nokia Aktiebolag saa rakentaa Nokian koskeen sähkölaitoksen ja tuoda sähköt Pispalaan aina Rajaportille saakka.
- Myöhemmässä kirjeenvaihdossa vakuututaan siitä, että kuuden metrin johtokorkeus Pyhäjärvellä on riittävä, koska höyrylaivojen savutorvet yltävät maksimissaan neljään metriin, paitsi höyrylaiva Sotkan, joka ei koskaan poikkea Pyhäjärven pohjoispuolella oleviin laitureihin.
25 vuoden vuokra-ajan jälkeen Rajaportin saunan tontti lohkottiin omakseen, ja Hermanni Lahtinen osti sen Kaarilan kartanon isännältä Otto Thunebergiltä. Samalla kertaa myytiin ja lohkottiin myös tontit Rajaportin saunan yläpuolella asuneelle ja siihen talon rakentaneelle Oskar Helmiselle sekä Lahtisten toiselle lapselle Aarnelle, joka toimi opettajana vastavalmistuneessa Pispan koulussa.
Kaupat Lahtisen ja Thunebergin välillä tehtiin 6.12.1919. Hämeenlinnan kansallisarkistosta peräisin olevasta kauppakirjasta on myös kirjoitettu selkeyden vuoksi konekirjoitusversio.
Lohkominen 23.12.1919 ja lainhuuto tapahtui seuraavan vuoden syyskäräjillä 1.9.1920. Lohkomisesta on toimituskartta, -kirja sekä toimituspöytäkirja. Lainhuudon alussa on valtuutus asianajolle, kaikilta kolmelta samaan aikaan lohkottavalta. Asiakirjasta mm. ilmenee, että "Senaatin ylimääräinen kopisti" Otto Albert Thuneberg on vaimonsa Fannyn kanssa myynyt ko. tontit. Lainhuudot kuulutettiin julkisesti kirkossa.
Hermanni Lahtinen oli vuosikymmenen alkupuoliskolla Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsenenä, ja kuului mm. toimikuntaan, jonka tehtäväksi tuli uuden kansakoulun suunnittelu ja rakentaminen Ylä-Pispalaan.
Pirkkalan kunnanvaltuuston vuosikertomuksissa 1911 ja 1912 luetellaan valtuuston jäsenet, mukana kauppias M.H. Lahtinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi vuosikaudet Kaarilan kartanon isäntä Otto Thuneberg.
Valtuuston jäsenten luettelun lisäksi tämä osio vuonna 1911 sisältää mielenkiintoista tekstiä suhteellisen uudesta hallintomallista, kunnanvaltuustosta. Asiakirjan loppuun on liitetty esimerkki poissaoloilmoituksesta vuodelta 1907.
Nähtävillä on myös Pirkkalan kunnanvaltuuston Pispan koulun rakentamiseen liittyviä asiakirjoja. Hermanni Lahtinen oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti uuden Pispalan koulun rakentamisen. Asiakirjoissa päivitellään mm. Pispalan maantien lapsille vaarallista liikennettä.
Pispalan alue määrättiin omaksi elintarvepiirikseen (valtuuston kokouspöytäkirjaotteita asiasta) Pirkkalassa, ja Lahtinen valitaan Pispalan alueen elintarvetarkastajaksi (ei näy näissä papereissa).
Asiakirjojen joukkoon on valittu myös jännittävä asiakirja kansalaissodan ajalta, eli Pirkkalan kunnanvaltuuston ainoa kokous sodan aikana ja mitä kokouksessa tapahtui. Pirkkalassa ja Pispalassa elettiin totisia hetkiä tuolloin. Kaikki Pirkkalan kunnanvaltuuston asiakirjat ovat peräisin Nokian kaupunginarkistosta ja useimmat niistä on myös selkeyden vuoksi kirjoitettu koneella.
Sähköt eivät saapuneet Pispalaan Tampereelta, vaan Nokialta, ja viimeisenä asiakirjana 1910-luvulta on Nokia Ab:n päätös sähkön vedosta Pispalaan
- Hämeen lääninkanslian kuvernöörin päätös 9/3/1914 siitä, että Nokia Aktiebolag saa rakentaa Nokian koskeen sähkölaitoksen ja tuoda sähköt Pispalaan aina Rajaportille saakka.
- Myöhemmässä kirjeenvaihdossa vakuututaan siitä, että kuuden metrin johtokorkeus Pyhäjärvellä on riittävä, koska höyrylaivojen savutorvet yltävät maksimissaan neljään metriin, paitsi höyrylaiva Sotkan, joka ei koskaan poikkea Pyhäjärven pohjoispuolella oleviin laitureihin.